ISLANNISSA SADESÄÄ JA PITKÄT VÄLIMATKAT OVAT VAIN HUIPPUJUTTUJA

Matka Keflavikin lentokentältä Reykjavikiin meni sateisen harmaissa merkeissä. Laavakentät epämääräisine pusikoineen ja sammaleineen näyttivät tympeiltä väsyneen matkaajan silmissä. Myös muut bussissa valittivat, ettei sää kutsunut suomalaisia tervetulleiksi maahan. Mietin, miksi Islanti on niin suosittu matkakohde, kun sää on niin epävakainen.

Mieleni muuttui, kun kuuntelin opastamme. Hän riemuitsi sateesta. Sammaleet kuulemma eivät olleet niin harmaita kuin kuivalla kelillä, maantiepöly ei sateella tuki huokosia ja ilmakin on nyt raikasta hengittää. Hän kertoi, että Islannissa sää voi vaihdella kauniista harmaaksi, kylmästä lämpimäksi muutaman minuutin välein, eivätkä paikalliset ole siitä moksiskaan. Tärkeää onkin hallita kerrospukeutuminen.

Kysyin Promote Islandin edustajalta, miten haastavaksi hän näkee sateisen ilmaston turismille. Hän näytti ällistyneeltä kysymyksestäni ja pyysi toistamaan sen. Sitten hän pyöritti päätään, ja sanoi ettei mitään ongelmaa ole. Islannin sää nyt vain sattuu olemaan sellainen, eikä sille voi mitään. Kesällä voi parhaimmillaan olla hieman yli 20 astetta lämmintä, talvella taas yleensä sää on kohtuullisen leuto. Hänestä vaihteleva ilmasto on vain mielenkiintoinen asia.  

Samaa hän totesi etäisyyksistä. Hänestä turisti lähtee kauemmaksikin ajelemaan, jos perillä odottaa jotain kiinnostavaa. Parhaimmillaan ajomatkalla saa nauttia upeista maisemista ja perehtyä paikalliseen elämään. Olennaista on turvata turistille hyvät reittiohjeet ja kertoa, mistä hän voi saada majoitusta, mistä ruokaa ja mitä mahdollista nähtävää matkan varrella voisi olla. Matkustajalle kaikista olennaisinta on tieto majapaikasta. Esimerkiksi kiinalaiset turistit haluavat ajaa vuokra-autoillaan montakin tuntia yhteen menoon päästäkseen oppaasta lukemaansa nähtävyyteen, ottaa sitten siitä runsaasti kuvia, ja ajaa taas yhtä soittoa takaisin hotellille nukkumaan.

Miksi ihmeessä me suomalaiset sitten valitamme koko ajan säästämme tai pitkistä välimatkoistamme? Nyt viimeistään olisi aika lopettaa vinkuminen, ja nähdä näissäkin asioissa parhaat puolet. Välimatkoja ei tarvitse ajatella lineaarisesti reittinä A:sta B:hen, vaan osana kokonaisvaltaista elämystä. Purjehtijatkin toteavat, ettei purjehduksessa tärkeintä ole satama, vaan matkalla olo: kun astut veneeseen, olet jo perillä! Meillä on mahtavan puhdas ilma, jonka aromit vaihtelevat männyn- ja pihkantuoksusta merituulen raikkauteen. Taannoin eräs matkailualan ammattilainen kertoikin, kuinka kiinalaiset melkein hyperventiloivat vetäessään hapekasta ilmaa Turun Ruissalossa niin antaumuksella keuhkoihinsa.

Islannissa ihmettelin aluksi, miksi niin monet ensikatsomalta puurakenteisilta näyttävät talot osoittautuivatkin peltikatetuiksi taloiksi. Kun ensimmäisen kerran sain kadulla navakan sivusuuntaisen saderyöpyn vastaani, ymmärsin, ettei lauta taida olla ykkösvalinta pitkäaikaista asumista suunnittelevalle talorakentajalle. Sen lisäksi puutavara lienee kallista, maassa kuin ei pahemmin metsiä kasva. Oppaamme kertoi opiskelleensa aikoinaan Suomessa ja tykästyneensä niin metsiin, että Islantiin palattuaan meni aina aarin kokoiseen ”metsään” rauhoittumaan ja kuuntelemaan puita. Aakean laakeaan kuumaisemaan tottuneet islantilaiset voivatkin saada klaustrofobisen kohtauksen suomalaisissa kuusikoissa. Ehkä heidät pitääkin toivottaa heti tervemenneiksi Pohjanmaalle!