MAISTUISIKO SINULLE TOMAATTIJÄÄTELÖ TAI KENTIES TOMAATTIOLUT?
Tomaattifarmin isäntä Knútur Rafn Ármann esitteli perheyrityksensä ideaa sellaisen
innostuksen ja palon vallassa, että ainakin me naismatkailijat olimme heti
myytyjä konseptille (tai Knúturille…) Tarina alkaa parinkymmenen vuoden takaa,
jolloin Knútur vaimoineen osti kasvihuoneet ja aloitti tomaatinviljelyn
hyödyntäen rakennusten lämmityksessä, kasteluvedessä ja valaistuksessa geotermistä energiaa
eli tuliperäisen maan tuottamaa lämpöä. Nykyään kasvihuoneiden yläilmoissa mehiläistyövoima huolehtii kukkivien tomaattien pölytyksestä, ja maatasolla taimien
parissa työskentelee kymmenkunta henkilöä. Lisäksi ravintolapuolella toimii
kolmekymmentä työntekijää.
Tomaattien
siemenet ovat peräisin Närpiöstä, jossa omistajapariskunta edelleen käy
säännöllisesti vierailemassa. Suomalais-islantilainen matkaoppaamme kuiskutteli meille, että varmasti Pohjanmaalla juodaan tapaamisissa paljon brenneviniä, jonka jälkeen kaikki osapuolet puhuvatkin ihan sujuvasti närpiöläistä, tai sitten islantia. Kukkupuhetta, sanon minä. Pariskunta näytti niin sporttiselta, ettei varmasti juo muuta kuin itsepuristettua tomaattimehua! Siementen lisäksi huoneilla näkyi olevan myös
runsaasti Kekkilän multasäkkejä. Perhehän on siis Suomi-faneja!
Nykyään Friðheimarissa käy satojatuhansia matkailijoita
vuosittain. He tuovat yritykselle 2/3 liikevaihdosta huolimatta siitä, että perhe on myös Islannin suurimpia tomaatintuottajia. Eniten tuottoa
saadaan ravintolatuotteista, sekä tomaattijalosteiden suoramyynnistä.
Tuotteistamiseen
ja brändäykseen on panostettu tosissaan. Ravintolassa on haettu viinitiloille
tyypillistä ilmettä runsaine viherkasveineen, pergoloineen ja kevyine terassikalusteineen.
Hauskana yksityiskohtana ovat pöydille asetut basilikaruukut, joiden kyljessä
on yrttisakset. Niillä kukin voi leikata mieleisen määrän lehtiä keittoonsa tai
pastaansa.
Tomaattijalosteita on esillä puuhyllyissä kauniissa lahjapaketeissa,
tyyliin sopivilla tuote- ja yritysesittelyillä varustettuina. Tuoteselostekielinä
on käytetty englantia ja islantia. Lipareen takasivulla on vielä älyruutu, jota
skannaamalla pääsee yrityksen kotisivuille. Knúturin mukaan erityisen tärkeää
on jakaa paljon informaatiota tomaateista, niiden viljelystä ja
käyttötarkoituksista. Nykykuluttaja kun janoaa loputtomiin tietoa ruokansa
alkuperästä. Hän rohkaisee lehtitoimittajia, bloggareita ja televisiota
tulemaan kasvihuoneille tekemään heistä juttuja. Myös matkailijoiden jakamat
Instagram- ja Facebook-kuvat, sekä Tripadvisor-palautteet toimivat erittäin
tehokkaina markkinointikanavina.
Kasvihuoneilla on kuulemma tarjolla Islannin parasta
tomaattikeittoa. En päässyt kokeilemaan sitä, mutta sen sijaan tomaatilla
maustettua jäätelöä oli tietysti ihan pakko maistaa. Annos olikin sekä kaunis
että maukas. Baarissa näkyi olevan myynnissä mm. Bloody Marya, ja Knútur
paljasti, että seuraavana bisnesteppinä on olutpanimon käynnistäminen, ja
siellä yhtenä olennaisena raaka-aineena tullaan käyttämään tomaattia. Mielenkiintoisten
makujen taustalla on palkittu keittiömestari Jón K.B. Sigfússon, jonka nimeä hyödynnetään tehokkaasti myös
markkinoinnissa. Tekeillä on kirja, jossa esitellään Friðheimarin konseptia runsaan kuvituksen ja Chefin
parhaiden reseptien kera. Tomaattijalosteet menevät lähinnä kaupaksi kotimaassa ja
tilamyynnissä, mutta on niitä lähetetty Argentiinaankin asti. Kysyin, onko
järkevää pakata tuotteita lasipurkkeihin ja –pulloihin. Tähän Knútur totesi,
että harkinnassa on tosiaankin ottaa jatkossa käyttöön biohajoava PLA-muovi.
Suomessa vasta opetellaan henkilöbrändäystä, mutta
Islannissa se on ulotettu jo koko perheeseen. Friðheimarissa jopa vakituinen henkilökunta on
esitelty eri markkinointimateriaaleissa. Mikäs siinä, Knútur ja Helena-vaimo
sekä heidän viisi lastaan ovat kaikki kuin mallikatalogista reväistyjä! Myönnän,
että perhe ja heidän yrityskonseptinsa tekivät vaikutuksen! Lisää tilasta: https://fridheimar.is/en/about-fri%c3%b0heimar
Kommentit
Lähetä kommentti