SYÖKÄÄ KALAA!

Islannissa kalastus on kolmanneksi merkittävin teollisuudenala. Kaikki sataman veneet eivät kuitenkaan enää lähde kalaan, vaan monet vievät merelle katselemaan valaita. Valasretken hinta on noin sata euroa matkustajalta ja lisäliikevaihtoa tulee veneellä tapahtuvasta anniskelusta. Yhden matkakaverini mukaan veneessä keinutti niin paljon, ettei alkoholi ainakaan hänelle maistunut, mutta ruotsalaiset sen sijaan vetivät olutta kaksin käsin ; ) Mikäli valaita ei näy, reissuun pääsee maksutta uudelleen. Tosin harva StopOver-matkaaja pääsee uudistamaan kokemustaan aikapulan vuoksi. Jos retkelle lähtee, niin kannattaa pukeutua todella lämpimästi! Merellä tuulee mannerta kovemmin.

Kaloja ja eri kalalajeja riittää Islannissa niin kalastus- kuin ruokamatkailijallekin. Yhdessä Reykjavikin tasokkaista ravintoloista kokeilin itselleni ennestään tuntematonta molvaa (ling), joka oli melko miedon, mutta miellyttävän makuinen kala. Kuulin myöhemmin, että suomalaisten jouluna syömä lipeäkala on yleensä juuri molvaa! Tuoretta turskaa tuli myös syötyä, ja hyvältähän sekin maistui.

 

Yhtenä iltana illastin kalasatamassa Reykjaviv Fish –ravintolassa, jossa söin pikkupannullisen mereneläviä. Pikkupulloineen Pinot Grigiota pannu maksoi 35 euroa, ja oli hintansa väärti! Asiakkaina oli turistien lisäksi myös trendikkään oloisia nuoria islantilaisia. Tunnelma olikin mukavan rento ja henkilökunta välitöntä. Tilaukset ja maksut hoidettiin suoraan tiskillä.

 Jututin matkan viimeisenä päivänä reykjavikilaista kalakauppiasta. Hän kertoi, että kalan sisäänosto on kuin pörssimarkkinoilla oloa. Aamusta aletaan silmä kovana katsoa tietokoneen näytöltä sataman kalatarjontaa ja hintaa. Kun hinta laskee sopivaksi, niin silloin isketään kiinni ja tilataan sopiva määrä kaloja puotiin myytäväksi.
 

Kauppias kertoi, että viime vuoden kalastajien lakko nosti kalan hintaa väliaikaisesti huippulukemiin, mutta siitä on sittemmin tultu taas alaspäin. Hän painotti, että kuluttajakäyttäytymisessä iällä on todella suuri merkitys.   

Alle kolmekymppiset ovat terveystietoisia, ja ostavat mielellään sekä laittamatonta että marinoitua kalaa. Yli 45-vuotiaat ovat sitä mieltä, että kala on yksi perusraaka-aineista ja ostavat monenlaista kalaa arkiruoaksi. Sen sijaan ikähaitarin keskiväli, eli 30-45 –vuotiaat, eivät kalasta perusta. Heitä on aikoinaan peloteltu kalojen sisältämistä haitta-aineista, eivätkä uudemmat tutkimukset kalan terveysvaikutuksista ole vakuuttaneet heitä aloittamaan kalansyöntiä uudelleen. Minuun kalatiskin hyvä valikoima kyllä teki vaikutuksen!